sunnuntai 12. elokuuta 2012

TP1: Siriuksen oma postaus

Mua pyydettiin kirjottamaan toivepostauksena meidän reilu yksvuotiaan Sirius -ranskiksen ''oma postaus''. Siriuksen löytää myös Petsiestä!

             Sirius on siis 6.6.2011 syntynyt ranskispoika. Sirre tuli meille noin 3 kuukauden ikäisenä, syyskuussa 2011 toiselta omistajaltaan Latviasta. Sirius on alunperin helsinkiläisestä kennelistä, josta se myytiin Latviaan. Sirius ei kuitenkaan tullut uudessa kodissaan toimeen perheen toisen koiran kanssa joka oli englanninbulldoggiuros, joten netti-ilmoituksen kautta Sirius sai uuden kodin meiltä. Sirius on väritykseltään brindle, eli musta vaaleilla raidoilla. Siriuksella on myös rinnassa valkoinen läikkä.
             Meidän räkänokan lempi-asioita on varmasti syöminen (huom! jos ruoka on lämmintä ja samaa mitä me syödään), riehuminen ja pitkät lenkit, mielellään mahdollisimman paljon hihnassa vetäen.


Sirius 3kk, ensimmäisiä päiviä meillä.
:p

Vahtikoira..


           Siriusta on muutaman kerran kosiskeltu näyttelyihinkin, mutta se ei oo ainakaan vielä ollut meidän juttu, vaikka kaveri rekisterissä onkin. Sirius osaa kaikki peruskäskyt; istu, maate, tassu, odota ja yläfemma. :D Sirius on myös tosi kiltti poika, vaikkakin aika villi varsinkin tyttökoirien seurassa, ja jos tavataan paljon uusia ihmisiä. Mulla on tosta kaverista varmaan miljoona kuvaa, ja on tosi vaikee päättää mitkä niistä uppailis mutta tässä nyt muutama vähän onnistuneempi otos!








           

         Sirren paras kaveri on mäyräkoiraseropinarttu Nita. Nita ja Sirius on lähes samanikäsiä ja ollu pennusta asti tekemisissä,  joten ne on aika erottamattomat. :D



Nita pussaa!

             

           Jos joku ei tiedä mitään ranskanbulldogeista, niin voin sen verran kertoa että ranskanbulldoggi on koira, joka ei luonnostaan hauku, ja joka omaa todella itsepäisen luonteen. Ranskanbulldogit ovat pieniä ja pippurisia koiria, joiden säkäkorkeus on sukupuolesta riippuen 30 sentin molemmin puolin. Painoa ainakin meidän räkänokalla on noin 14 kiloa pelkkää lihasta. Ranskikset, vähän kuonon pituudesta riippuen, röhkivät aikalailla, joka johtaa ainakin meillä usein toisten koirien agressiiviseen käytökseen kohdatessa kun ne luulevat että Sirius murisee. :-(
            Kerroin edellisessä postauksesta meidän tulevasta ranskiksenpennusta Charliesta. Ennen Charlieta meillä asui Julius -niminen ranskis, joka kuoli emoltansa jo syntyessään saamaan parvoinfektioon heinäkuussa. Julius ehti olla meidän perheessä noin viikon kunnes virus puhkesi. Kolme päivää me koitettiin hoitaa Juliusta kotona, Canicurilla, ruiskulla ja kananliemellä, kunnes vietiin jo kolmasosa painostaan laihtunut vauvamme eläinlääkäriin, jossa parvovirustesti näyttikin positiivista. Juliukselle ei annettu toivoa edes selviytyä seuraavaan aamuun. En oo koskaan ollut niin kamalassa tilanteessa kun silloin, kun jouduttiin antamaan lupa lopettaa Julius. Siitä on nyt vajaa kuukausi aikaa, enkä oo saanu sitä vielä ite kokonaan käsiteltyä enkä oo päässyt myöskään läheskään Juliuksesta yli. Vähän aikaa sitten saatiin Juliuksen uurna kotiin tuhkaamosta, ja tuolla se nyt on, kirjahyllyn päällä omalla paikallaan.





       

            Sirius oli tosi innoissaan uudesta pikkuveljestä, ja ne muutamat päivät kun Julius meillä oli niin pojat leikki ihan täysillä, huolimatta noin 12 kilon painoerosta. Kun tultiin eläinlääkäristä kotiin ilman pikkuveljeä, se vaikutti myös Siriukseen. Meillä kotona siivottiin monena päivänä Virkon S -desinfiointiaineella, joka on ainoa parvovirukseen tehoava desinfiointiaine. Kun Siriuskin pääsi vihdoin palaamaan kotiin, kaikki Juliuksen, kuin myös Sirren omat hajut oli poissa, kuin myös Siriuksen lelut ja peti. Kaikki piti heittää roskiin mihin Julius oli koskenut. Sirius sairastui vatsatautiin vähän reiluksi viikoksi Juliuksen kuoleman jälkeen. Onneks kaikki on nyt hyvin, Siriuskin on terve ja uusia leluja ostettu rutkasti, kuten myös uusi peti. Ja uusi pentu saapuu kuukauden päästä. Vaikka se ei tule koskaan korvaamaan meidän Juliusta!
             Asiasta toiseen, Sirius on ihan huippu koira ja ihmisen paras kaveri ikinä, ja mulla on pelkkiä positiivisia kokemuksia ranskiksista noin yleensäkin! Jos heräs jotain kysymyksiä, multa saa ihan vapaasti kysyä mitä vaan. Nyt painun nukkumaan <3

2 kommenttia:

  1. Voi ei, noin pienen koiran ootte joutunu lopettamaan. :((( Se on aina kauheeta tehdä se päätös. Meidän toinen koira Siru<3 oli 15½ v, ja sille tuli märkäkohtu. Oli se kauheeta tulla takas kotiin ilman Sirua.... ;((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä kamalaa! Ajan kanssa varmaan helpottaa, toivottavasti..

      Mun yhdellä tutulla oli kans koira jolla oli märkäkohtu, 11 vuotias ja olin mukana kun se lopetettiin. Otan osaa! :-(

      Poista