torstai 8. marraskuuta 2012

Odottelua ja koirankoulutusta

Miksi, oi miksi ajan pitää kulua niin tuskastuttavan hitaasti, kun odottaa jotakin? Mulla ei pyöri mitään muuta oikeastaan päässä kun muutto, muutto, muutto ja muutto. Ja vielä kerran muutto. Siihen on niin vähän aikaa mutta kuitenkin niin kauan, tai ainakin siltä musta tuntuu. En edes tee muuta kun tuijotan kämpältä otettuja kuvia..
            Tavaroitakin ollaan alettu jo pakkailemaan, sellasia tavaroita lähinnä jotka päätyy häkkivarastoon tai mitä ei muuten tarvita nyt muutamaan viikkoon päivittäisessä käytössä. Tuntuu että jokapaikka pursuaa tavaraa, vaikka pahvilaatikoitakin on pakattu jo lähemmäs kymmenen. Kyllä sitä ihmisellä voi olla niin pirusti tavaraa!

Tänään aamu alkoi kivalla kurkkukivulla ja limalla kurkussa, mikä tekee mun puhumisen aikalailla vaivalloiseksi, joka ei oo se kaikista parhain juttu jos pitäis just puhua puhelimessa 8 tuntia. Lisäksi mulle lyötiin Nordean asikaspalvelussa luuri korvaan (??) ja kun yritin soittaa sinne takaisin, niin numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä. Tää päivä ei siis alkanut kaikista parhaalla tavalla.
                  Tänään aamulla oli myös mun mielestä ensimmäinen ''kunnollinen'' talvipäivä. Meinasin ekat kerrat liukastua keskelle autotietä, varpaat ja sormet jäätyi ja nenä punoitti. Se on sitä talvea. Vieläkun junat alkaa myöhästellä, ei oo enää paluuta syksyyn. Vieläkun piti lähteä keskustaan flyereitä jakamaan, niin jäätyminen oli taattu. Onneksi ihana Hilppa tarjosi tälle persaukiselle otukselle kuuman kaakaon ja croissantin Robert's Coffeessa.
En ookkaan tainnut muuten vähään aikaan kertoa miten Stiflerin ongelmakoulutus edistyy. Stiflerin ongelmiahan olivat rähinä muille koirille (epävarmuus) ja eroahdistus (vinkuminen ja sotkeminen). Ollaan nyt aloitettu uudestaan totuttaminen vieraisiin koiriin, joka on mun mielestä onnistunut tosi hyvin (koputan puuta). Esimerkiksi lenkkeily onnistuu hyvin pitkälti hienosti. Yksi murina riittää kertaa kohden ja kieltoni jälkeen toinen koira ei enää kiinnosta, muuten kuin leikkimielessä, kyllä se tästä, pitää vaan harjoitella kovasti. Lisäksi oon harjoitellut paljon kontaktin ottamista koiraan herkuilla ja helpoilla käskyillä, jotka rauhoittaa ainakin Stiflerin tosi hyvin. Siriusta ei vois vähempää kiinnostaa. :D
Eroahdistusta koitetaan nyt lieventää mm. radion päälle jättämisellä ja sillä, ettei enää moikata koiria kun tullaan kotiin vaikka ne kuinka olisi innostuneita. Se on joskus vaikeeta, mutta tavoite on kuitenkin se että tehdään kotiintulosta ja sieltä lähtemisestä tavallaan ''samantekevää'', ettei koira aina jäisi odottamaan sitä ja ulvomaan sekä tuhoamaan paikkoja. Oon myös tehnyt niin, etten enää puhu mitään lähtiessäni töihin, jätän vaan molemmille kasan luita ympäri kämppää, jotka kerään kotiin tullessani pois. Senkin pitäisi auttaa koiraa tajuamaan että kotiin jääminen on kivaa, kun silloin vaan saa herkkuja. Jos jollakin on jotain muita vinkkejä tälläiseen koulutukseen, otan vinkkejä mielelläni vastaan. :-)
Ja ai niin! Emmi ja Jomppa tulee meille viikonloppuna kyläilemään, joten kivaa aikaa on luvassa. Sunnuntaina mä suuntaan sitten kotiin isänpäiväksi. :-) hyvää tulevaa viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti